Myydään Addelice Swid -sirkulaattori

Myyn tässäkin blogissa esiintyneen Addelice Swid -sirkulaattorin. Takuuta voimassa ensi kesään asti. Siistissä kunnossa. Hinta 350 euroa. Pistäkää viestiä alle, mikäli kiinnostaa!

Melkein vuosi edellisestä päivityksestä

Sattumalta tulin katselemaan blogissa kävijöiden määrää, ja täällähän käy edelleen yli 600 kävijää kuukaudessa. Eri firmojen markkinointimateriaaleja seuraillessa tuntuukin kyllä siltä, että vakuumikoneet ja jossain määrin myös sirkulaattorit ovat tulleet tämän vuoden aikana enemmän framille. Painekattiloitakin näkyy marketeissa.

Pitäisikö sitä yrittää ryhdistäytyä taas kirjoittelemaan tänne jotain sisältöä? Epäonnistumisia ja onnistumisia? Vähän on ollut motivaatio hukassa, sillä yksinäiseltä puuhalta tämä blogikirjoittelu tuntui. Yli 500 kävijää kuussa ja koko blogi on saanut 12 kommenttia. 

Viinin hyperdekantointi sauvasekoittimella

Olen viime päivinä lueskellut jonkun verran netistä juttua Modernist Cuisinesta, ja hauska, mielenkiintoinen ja järkeenkäypä juttu joka sieltä jäi mieleen, oli viinin hyperdekantointi tehosekottimella. Ajattelin, että Bamixin vaahdotusterä ajanee saman asian ja päätin kokeilla. Olen itse asiassa opiskellut luonnontieteitä yliopistossa, ja siellä labrassa monet kerrat saturoitiin esimerkiksi vettä hapella niin, että otettiin vesi koeputkeen, hölskytettiin, päästettiin lisää ilmaa koeputkeen, hölskytettiin ja jatkettiin tätä niin kauan, että vesi oli saturoitunut hapella. Sen huomaa siitä, että veteen alkaa muodostua pieniä kaasukuplia. Olen joskus punaviinillekin tehnyt tätä samaa dekanterissa, kun ei ole ollut aikaa dekantoida tuntikaupalla.

Joka tapaus, tämän sauvasekoitintekniikan etuna on se, että saa dekantointua vaikka lasillisen kerrallaan. Harvemmin tulee kuitenkaan juotua koko pullollista kerralla.

Tein kokeen Torres Gran Coronas Cabernet Sauvignon Reservalla joka on täyteläinen punkku, jossa on myös melko reippaat tanniinit. Hyperdekantointi toimi. Vaikea sanoa olenko koskaan dekantoinut viiniä niin pitkään, että siitä olisi ollut tosi isoa etua. Tällä tekniikalla ero oli helpompi todentaa. Ensin yksi huikka lasista, sen jälkeen muutamia pulsseja sauvasekoittimen vaahdotinterällä ja vaahdon laskettua uusi huikka. Ero oli iso: Viini oli selvästi pehmeämmän makuista ja happoisuus ja tanniinit eivät tuntuneet yhtä pistäviltä. Oikein elegantti lopputulos. Suosittelen kokeilemaan! 

Marinoitu korianterilohi

30 minuutin ateria sous videllä? Kyllä sekin onnistuu, ainakin kalalla. Tämä resepti on variaatio Kikkomanin sivuilta

1 lohimedaljonki

Marinadi:
0,5 dl vaaleaa soijakastiketta
1 sitruunan kuori raastettuna
1 tl raastettua inkivääriä
0,5 tl jauhettua korianteria

Sekoita marinadin ainekset. Laita lohimedaljonki vakuumipussiin ja kaada marinadi pussiin. Vakumoi.

Kypsennä lohta 50-asteisessa vesihauteessa 20 minuuttia.

Leikkaa vakuumipussin kulmaan pieni reikä ja valuta marinadi talteen. Ota lohi varovasti pussista isolla lastalla - se on hyvin haurasta. Ruskista lohi joko kaasupolttimella tai erittäin kuumalla pannulla nopeasti.

Tarjoa nuudelien, pilkotun kevätsipulin, punaisen chilin ja tuoreen korianterin kanssa. Valuta marinadia kastikkeena lohelle ja nuudeleille.

Tämä on minun mielestäni erittäin hyvä resepti: Maukasta sekä mehukasta ja nopea valmistaa.

50 astetta ja 20 minuuttia tuottaa erittäin mehukkaan lopputuloksen.

Vuosi täynnä

Hampurilaispihvin ruskistamista.

Tarkalleen ottaen viikon päästä tulee vuosi täyteen siitä, kun ensimmäisen tekstin Teknisiin Vaikeuksiin kirjoitin sous viden innoittamana.

Nyt aloitettuani uudestaan bloggauksen pienen tauon jälkeen olen miettinyt, että mitä minä tästä kirjoittamisesta saan. Ainakin blogin kirjoittaminen innostaa varmaankin kokeilemaan ja kokkaamaan useammin jotain uutta, kuin mitä ilman tätä kirjoittamista tulisi tehtyä.

Toistaiseksi blogin alkuperäisidea on lähinnä toteutunut sous vide -kokeilujen osalta. Hirveästi muuta ns. molekyylikokkausta ei blogiin ole päätynyt, vaikka satsin erilaisia jauheita ostinkin. En myöskään ole tehnyt teknisesti erityisen vaativia reseptejä tai aterioita tänne blogiin ihmeteltäväksi. Sekin on tässä pyörinyt mielessä. Kirjahyllystä löytyisi vaikka Thomas Kellerin Under Pressure, Fat Duck Cookbook ja Olon keittokirja ja näistä haasteita löytyisi vaikka loppuelämäksi. Kaikista on kyllä inspiraatiota ja ideoita tullut, mutta yhtäkään reseptiä en sellaisenaan ole toteuttanut.

Miten ihmiset tänne päätyvät? Suosituimpia aiheita ovat painekattila ja naudan rinta. Naudan rinta on selvästi yleisin hakusana, toisena tulee painekattila. Kolmas tila on lähes tasapeli kasslerpihvin, vakuumikoneen ja ravintola olon välillä.

Ilmeisesti pitäisi laittaa lisää painekattila-aiheisia tekstejä ja reseptejä, sillä aihe tuntuisi kiinnostavan. Ja eipä tuo ihme ole, että painekattila on sous videä suositumpi - tuskin vakuumikoneita ja termostaattikontrolloituja vesihauteita löytyy Suomesta kovin monesta kodista. Mielessä onkin pyörinyt tehdä testi ylikypsästä lihasta. Onko siitä oikeasti jotain hyötyä tehdä vaikka kassler sous videllä ylikypsäksi 12-24 tunnissa verrattuna siihen, että tekisin sen painekattilassa n. 45 minuutissa. Tämäkin on tämän kevään työlistalla: Sous vide vs painekattila vs normaali keittäminen tai kypsentäminen.

Blogin kirjoittaminen siis jatkuu toisellekin vuodelle. Olen yrittänyt keksiä tälle kirjoittamiselle tavoitetta tai jotain minkä takia tätä bloggaamista pitäisi jatkaa, ja sitä myötä kehittää enemmän motivaatiota tähän kirjoitteluun. En ole vielä erityisemmin myöskään tähän blogin valokuvapuoleen jaksanut panostaa laadullisesti. Valokuvien tason nostaminen voisi ainakin olla yksi tavoite, joka tekisi tästä blogista hivenen tasokkaamman oloisen ja näköisen.

Baby back ribs sous vide

Pikainen päivitys baby back ribsien kypsentämisestä muovipussissa ja vesihauteessa. Ei kovin perinteinen suomalainen grilliherkku, mutta on ollut mukava huomata, että tätäkin alkaa saada suomalaisista marketeista.

Puolitin ribsipötkön kahteen osaan, laitoin vakuumipussiin ja savunmakuista bbq-kastiketta kaveriksi.

Sen jälkeen laitoin ribsit 70C-asteiseen vesihauteeseen 24 tunniksi. Olen possun kylkiä kypsentänyt 80 asteessa 12 tuntia, ja sillä ribseistä tulee erittäin ylikypsiä ja myös erittäin pehmeitä. Tällä kertaa päädyin alhaisempaan lämpötilaan ja pidempään kypsytysaikaan nähdäkseni tuleeko ribseistä mehukkaampia tällä metodilla. Olen myös nähnyt niinkin alhaisia lämpötiloja netissä kuin 57C mutta jostain syystä ribsit medium-kypsänä eivät tuntuneet kovin innostavalta ajatukselta.

Sen jälkeen kuumensin kaasugrillin kuumaksi ja kärventelin ribseihin pintaa grillissä. Tätä en tehnyt pannulla, sillä ribsien pyöreä muoto tekee siitä erittäin hankalan ruskistettavan pannulla.

Miten onnistui: ribsit pysyivät paremmin kasassa, kuin 80-asteessa kypsytetyt. Liha oli kuitenkin pehmeää ja se irtosi erittäin helposti luusta, mutta ei sentään pudonnut, kuten 80-asteessa kypsytetyt.

Kumpi on parempi? Aika vaikea päättää. Ehkä nämä 70-asteiset ovat parempia. Hyvä BBQ-kastike ja kastiketta myös lautaselle reilusti.

Oliiviprojekti

Oliivit ovat niitä harvoja juttuja, joita ihan arkipäiväisesti Suomessakin syödään, mutta joista minä en pahemmin pidä. Jätän yleensä salaatista oliivit syömättä. Nyt kuitenkin lueskeltuani tuota Heston Blumenthal at Home -kirjaa törmäsin kohtaan, jossa puhuttiin makuaistista. Siinä sanottiin, että on tieteellisestikin todistettu, että ihminen tottuu tiettyyn makuun niinkin nopeasti, kuin keskimäärin 21 päivässä. Ihmisethän syövät lähes kaikkea mikä vain on syötävää, ja se, että jotkut eivät jostain tykkää, on lähinnä tottumuskysymys. Lisäksi viikonloppuna ylellä oli joku tv-ohjelma, jossa kahvista pitämätön toimittaja päätti totutella kahviin.

Se, että en pidä oliiveista ei varmasti ole ruoanlaitto- ja ruokaharrastukselle mitenkään edullista, joten nyt alkoi oliiviprojekti. Tavoitteena on syödä oliiveita joka päivä vähintään nyt tuo 21 päivää ja katsoa alanko peräti pitämään oliiveista.

Projekti alkoi tämän päivän lounaalla. Valitsin lounaspaikan salaattibuffetista oliiveja sisältävän salaatin ja tarkoituksella otin muutaman oliivin lautaselleni, ja söin ne. En pitänyt yhtään.

Raportoin joskus sitten n. kk päästä miten projekti meni; maistuvatko oliivit, vai eivätkö.