Seurasin suklaan temperoinnissa mainion Keittiökemiaa -kirjan ohjetta. Käytin Maraboun 70% suklaata (suklaan tulisi olla vähintään 70%:sta). Minulla oli 200 grammaa suklaata. Keitin kattilassa veden kiehuvaksi, ja asetin metallikulhon kattilan päälle niin, että kulhon pohja ei koskettanut vettä. Vesihöyry siis lämmitti kulhoa. Tämän jälkeen asetin n. 2/3 suklaasta kulhoon ja sulattelin lastalla sekoitellen ja lämpötilaa vahtien. Lämpötila ei saisi nousta yli 50C -asteen. Välillä jouduin nostamaan kulhon kattilan päältä, sillä lämpötila nousi pelottavan nopeasti. Kun kaikki suklaa oli sulanut, heitin loput suklaat rouheena sekaan ja annoin seoksen laskea 28C -asteeseen koko ajan sekoitellen. Keittiössäni oli niin kuumaa, ettei suklaamassan lämpötila tahtonut laskea riittävästi, joten menin parvekkeelle tekemään hommaa. Kun massan lämpötila oli laskenut 28C -asteeseen, pistin sen taas kattilan päälle ja lämmitin massan 32C -asteeseen. Tämän jälkeen sitten pyörittelin jääkaappikylmiä mansikoita suklaamassassa ja asettelin tarjottimelle jäähtymään. Teoreettinen selitys sille, miksi suklaa tulee temperoida näin, kannattaa lukea tuosta Anu Hopian hyvästä Keittiökemiaa -kirjasta. Suklaan temperointi on kemiaa :) Hyvä lämpömittari on tässä hommassa tarpeen.
Olin yllättynyt siitä, että tämä onnistui niinkin hyvin kuin onnistui. Kuorrute on, kuten kuvasta näkyy, kiiltävää, eikä siihen tullut mitään harmaita läikkiä. Harmaata syntyy, jos massa pääsee liian viileäksi, edes osa massasta. On siis tärkeää sekoitella, että massan lämpötila pysyy kauttaaltaan suht tasaisena. Sen sijaan mansikoiden asettaminen paljaalle tarjottimelle oli vähän huono idea. Olisi kannattanut ehkä käyttää alla leivinpaperia. Veitsellä mansikat sai kuitenkin tarjottimesta suht siististi irti.
Suklaalla kuorrutetut mansikat ja lasillinen vaimon suosikkisamppanjaa sänkyyn ilahduttivat :)
Hyvää äitienpäivää!
 |
| Konvehteja. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti