Ruoanlaittoa vähän teknisemmästä ja tieteellisemmästä näkökulmasta. Tällä hetkellä lähinnä sous vide -tekniikkaan tutustumista.
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Täydellisen pihvin metsästys, osa 2
Vesiuuniin, vesikylvvyn, sous viden - kuinka vain - käyttö jatkuu täydellisen pihvin metsästyksessä. On vaikea kuvitella miksei se olisi oikea kypsennystapa täydelliselle pihville. Vaan ei sous videkään tee paskasta konvehtia. Tämä on ehkä toistaiseksi isoin pettymys. Naudan etuselkä jälleen kyseessä, ja löysin K-supermarket Mustapekan lihatiskiltä tuon kuvan lihaköntin, joka oli luomunautaa ja näytti paketissa todella marmoroidulta. Liha oli edellistä CM:n lihaa kalliimpaa, 13,90€/kg. Ei sekään vielä paha hinta naudasta ole. Pihvi oli kuitenkin 600g joten kyllähän tuosta hintaa kertyi ihan riittävästi yhdelle arkiaterialle.
Tällä kertaa suolasin ja pippuroin lihan ennen vakumointia. Se kun tuntui toimivan erittäin hyvin sianlihan kanssa. Se tuntui maustuneen läpikotaisin ja oli maultaan melkoisen toimiva. Lisäksi suolaamisen uskotaan myös mureuttavan lihaa. Tällä kertaa kypsytin lihaa 56,5 asteessa 12 tuntia. Tässä nyt tietysti tutkimuksen kannalta oli se virhe, että muutin kahta eri muuttujaa: suolausta ja kypsennysaikaa. Lihasta oli irronnut jälleen melko runsaasti nestettä. Kädessä liha tuntui erittäin pehmeltä ja pelkäsin että se hajoaa käsiin kun siirsin sitä pannulle. Jälleen pikku ruskennus pannulla ja folioon siksi aikaa että ruskensin vähän kasviksia. Kasviksille kaadoin vakuumipussin nesteen ja tilkan sherryviinietikkaa. Kasviksista tuli tälläkin kertaa tosi maittavat. Valitettavasti samaa ei voinut sanoa pihvistä.
Se marmorointi tuntuikin olevan lähinnä jotain lihaskalvoa ja sidekudosta. Pihvi oli siis suurelta osin suutuntumaltaan ällöttävää purkkaa. Iso osa jäi syömättä. Itse lihaisa osa pihvistä oli sinne päin. Ei nyt mitenkään erityisen maittavaa, mutta menettelevä. Siitä huolimatta tämä pihvi oli tosi kaukana täydellisestä pihvistä. Kasvikset olivat hyviä. Harmi että lihan paistonesteen jäljiltä niistä ei tule kovin herkullisen näköisiä, vaan lähinnä juuri likaisella pannulla paistettujen vihanneksien näköisiä.
Tämän verran lihasta jäi sitten syömättä:
Ei kai siinä mitään. Luulenpa kuitenkin, että olisin 8 eurolla saanut paljon paljon paremmankin pihvin. Ensi kerralla voisi kokeilla sitten jotain hyväksi havaittua pihvilihaa, kuten vaikka grillisuosikkiani entrecote'ta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti