Lämmitin vesihauteen 55 asteeseen ja vakumoin lihan ja heitin jälleen lihan kypsymään. Päädyin nyt hieman matalampaan lämpötilaan kuin aiemmin, sillä ei se mielestäni edellisillä kerroilla ainakaan liian raakaa ole ollut. En minä raa'an lihan ystävä ole, mutta optimaalista kypsyyttä tässä haetaan.
Paistoin jälleen tällä viikolla hyväksi havaitut vihannekset (paprikaa, sipulia ja tomaatti) lihasnesteiden ja sherryviinietikan kera pihvin kaveriksi, ja loistavat niistä tuli tälläkin kertaa. En muuten ole mikään karppaaja vaikka tämä blogi on ensimmäisten postausten perusteella siltä vaikuttaakin. Lounaaksi söin ihan normaalin pyttipannun. Pihviin otin pinnan pannulla ja kun kyseessä oli melko paksu pihvi, niin polttelin pihvin kyljet kaasupolttimella sen ollessa paistinpannulla. Jätin jälleen pihvin lepäämään folioon siksi aikaa että valmistin kasvikset. Nähtävästi tuo foliossa lepuuttaminen ei ole välttämätöntä kun kypsennetään sous vide, mutta siinä foliossa se ainakin pysyy lämpimänä sillä aikaa. Jonkun verran nestettä lihasta irtoaa aina sillä aikaa kun se lepää foliossa. Onko se hyvä vai huono - en tiedä. Aion testata.
Miten onnistui: pihviliha oli erittäin mehukasta, aika mureaa. Ei sitä pystynyt ihan kielellä jauhamaan, mutta se oli hyvin pehmeää. Oli se pintaosiltaan maukastakin, keskeltä vähän vähemmän maukasta. Joku hyvä suolainen kastike tähän kaveriksi olisi poikaa, niin saisi suolaisuutta keskiosillekin pihviä. Ei tämä varmasti täydellinen pihvi ole, mutta oli tämä kyllä helppo ja hyvä, ja kyllä minä tästä ateriasta maksoin mielummin sen 11 euroa kun lounaspaikan pippuripihvistä. Erittäin helppohan tämä oli tehdä.
Viikonloppuna on luvassa ainakin kananrintafileitä ja ehkä sunnuntaiksi voisin väännellä lammasta jossain muodossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti